Julkisen sanan neuvoston mediailta Kuopiossa: ”Tabu on tabu”

Julkisen sanan neuvoston mediailta Kuopiossa

TABU ON TABU

Julkisen sanan neuvoston ja maakuntamme median yhteinen Mediailta toteutui 20.8. Kuopion kaupungintalon juhlasalissa.  JSN järjesti  paneelikeskustelun aiheesta ”Mistä Savossa ei puhuta?”.   Liki täysi juhlasali ei onnistunut pamauttamaan varsinaista skuuppia, vaan mediakeskustelu eteni liiankin ennakoidulla tavalla. Mediaa heräteltiin puhumaan vaikeistakin asioista. Perheväkivallasta, vanhusten, vammaisten ja erityisryhmien asiasta, nuorison asioista, syvemmin kansainvälisistä asioista. Vain Super-Tahkon painuminen maan alle,  korvavalo –menetelmän ja laitteen toimivuus tai toimimattomuus ja lääketeollisuuden ja median välinen hiljaiselo herättivät tunteita ja mielenkiintoa.  Lääkkeiden sivuvaikutuksista ei saisi puhua.  Tabu on tabu.

Mediaillassa alustuksia ja kysymyksiä analysoivat kansanedustaja Seppo Kääriäinen, Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Kantanen, Savon Sanomien päätoimittaja Jari Tourunen, kirjailija, vanhempi konstaapeli Marko Kilpi, Yle Savon uutispäällikkö Keijo Salokangas, Ylioppilaslehti Uljaan päätoimittaja Jarkko Kumpulainen ja Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen. Näkökulmia täydensivät  Savon Sanomien toimituspäällikkö Mauri Liukkonen ja Kuopion kaupunkilehden päätoimittaja Aija Pirinen.

Sekä alustajat, paneeli ja yleisö totesivat yhteisymmärryksessä, että vastuu aiheen ja uutisen käsittelystä savolaisessa mediassa on paitsi edelleen lukijalla tai kuulijalla, mutta myös toimituksella, toimittajilla ja julkisen vallan käyttäjillä. Poliitikoilla, kunnallisilla viestijöillä, sidosryhmillä, lobbareilla. Maakunnan, liike-elämän tai kuntien hankkeiden etua pidettiin huomioarvoisen tärkeänä rajattaessa valmisteluvaiheen informaatiota.

Median roolin arvioitiin olevan yhteiskunnassamme kansanvaltaa ja toimivaa demokratiaa edistävä,  sanan- ja mielipiteen vapautta lähtökohtaisesti tukeva.  Median mielestä selkeästi poisrajattavia asioita ovat lainvastainen tai ihmisyyden vastainen aines tai vaikkapa kiihottaminen kansanryhmää vastaan.  Sen sijaan sukupuoli- ja tasa-arvokysymykset tai seksuaalinen identiteetti ja sukupuolineutraali avioliitto ovat olleet yhtäältä sekä vaikeita asioita että ”mediaseksikkäitä” ja vähemmistöpopulistisia aiheita viime aikoina.

Toimittajien, poliitikkojen ja julkisen vallan suhdetta ruodittiin siten, että eri toimijoiden keskinäisen luottamuksen ja suhteen mediassa on toimittava mutta ”symbioosia” pidetään haitallisena.  Poliitikon ja journalistin välisen jännitteen on säilyttävä. Poliitikkojen ja julkisen vallan käyttäjien on muistettava, että kun he avautuvat vuolaasti – toimittajien journalistinen vapaus ja yhteiskunnallisen vahtikoiran rooli edellyttävät toimittajan tarttumista kaikkeen haastatteluaineistoon.  Toimittajilta vaaditaan tutkivaa uteliaisuutta, paineensietokykyä ja rohkeutta.  Mediassa tulee uskaltaa myös kritisoida, kärjistää, arvostella, provosoida.  Uutisen lukijalta vastaavasti edellytettäisiin medialukutaitoa ja uutisen kohteelta nenäherneiden sietokykyä.

Media on merkittävässä murroksessa.  Lukijat ovat siirtyneet aiempaa enemmän printistä sähköiseen mediaan, someen, mobiiliin. Talouden lainalaisuudet ovat uudella tavalla haastaneet median. Rahan ja sanan suhteesta on tullut merkityksellisempi.  Vaarantuuko syvällinen ja moniarvoinen julkinen keskustelu siitä, että medialla ei ole enää resursseja riittävään toimitukselliseen taustoitukseen.  On vaarana tyytyä tavalliseen asioiden seurantaan ja liukuhihnajournalismiin – sen sijaan, että media olisi askeleen edellä ja tuottaisi yhteiskuntaa ja maakuntaa palvelevaa ja kehittävää uutisointia. Tulisiko yhteiskuntaa palvelevan median arvolisäverokohtelua tarkastella uudelleen?

Pohjois-Savossa ei olla totuttu kriittiseen keskusteluun suhteessa mm. julkisuuslakiin ja huomio siirtyy usein kritisoivan uutisoinnin jälkeen toimittajien motiiveihin.  Pohjois-Savosta arvioitiin puuttuvan riittävän avointa keskustelun kulttuuria.  Uutisointi on usein pyöristynyttä ja laimeahkoa ja poliittisesti homogeenista. Savon Sanomat toisti aiemman mantransa puolueettomuudesta mutta muutama vahvasti kyseenalaistava puheenvuorokin kuultiin.   Yllättävää oli, että persuista ei nyt veistetty sanaakaan.  Vai onko niin, että illan teeman mukaisesti:  ”Mistä Savossa ei puhuta” –  Perussuomalaisten  perustelluista ja asiallisista avauksista tai positiivisista perussuomalaisista uutisista ei uutisoida tai puhuta.  Puolueita koskevassa uutisoinnissa kaivattiinkin tasapuolista käsittelytapaa.

Yhteiskunnallisesti ja maakunnallisesti huolestuttavaa on se,  että toimittajien resurssit tehdä yhteiskuntaa tai maakuntaa palvelevaa syvällisempää uutisointia näyttävät kapenevan.  Poliitikot siirtyvät blogeihin ja someen.  Yltiöpositiivinen twiittailu on aiheuttanut ihastumista ja vihastumista uusmedia-aktiivisiin poliitikkoihin. Mitä sitten tapahtuu, kun myös twittuilu siirtyy sosiaalisesta mediasta Twitteriin?

Risto Simonen