Kuntarakenneuudistus kaatui

Hallituksen tavoitteena oli ns. vahvat peruskunnat,  jotka järjestäisivät ja tuottaisivat alenevasti kaikki kuntien peruspalvelut.  Kuntarakennelakiin yritettiin kirjoittaa sellaisia ohjaavia säädöksiä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun ja tuottamisen osalta, jotka olisivat pakottaneet kunnat suuriin liitoksiin. Nykyinen hallituksemme yritti pakkokeinoin eriarvoistaa kerralla koko Suomen. 

Kuntien itsehallinnolla sekä paikallistason asukasdemokratialla on vahva perustuslain suoja. Valtio ei ole puuttunut kuntien sisäisiin asioihin muutoin, kuin säätämällä kunnille lakisääteisiä vastuita ja velvoitteita. Valtio ei ole sinänsä myöskään valvonut kuntia, vaan kuntien toiminnan valvonta on läänitasoisen julkisen laillisuusvalvonnan piirissä. Tulee mieleen ajatus, että tällainen pakkomenettely on tullut vallanhimoisten hallituspuolueiden mieliin pienissä piireissä, sumeina saunalöylyjen kirvoittamina ajatuksina.

Huomionarvoista kuntarakennelain tavoitteissa oli se, että kuntien suvereniteettiin, asukasdemokratian yhdenvertaisuuden periaatteisiin ja kuntien perustuslain suojaan yritettiin puuttua.  Rakennelain tavoitteet olivat ristiriidassa perustuslain ja kuntalain edellyttämien asukkaiden yhdenvertaisuuden ja osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien kanssa. Tämä oli hallitukselta erittäin häikäilemätöntä ja kovaa peliä, jolla erityisesti suurten kaupunkiseutujen ympäristöjen kehyskuntien ihmiset yritettiin saattaa kerralla äänivallattomiksi maksumiehiksi.  Perussuomalaiset eivät ole voineet hyväksyä perustuslain yli kävelemistä. Tässä mielessä hallituksen vetäytyminen tässä on suuri voitto kansalaisille.

Euroopan neuvoston laatimassa paikallisen itsehallinnon peruskirjassa hallituksen rakennelain ristiriita täsmentyy: ”Paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisten oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti”.  Kysymys on kunnallisen itsehallinnon demokratia- ja läheisyysperiaatteesta.  Suomi on allekirjoittanut myös Unescon kulttuuridiversiteettiä koskevan sopimuksen, jossa asukkaiden ihmisoikeuksia ja -perusvapauksia, paikallisen kulttuurin toimintaedellytyksiä tuetaan ja suojataan. Hallitusohjelman mukainen kuntarakenneuudistus olisi pitkälti romuttanut tämän.

Nykyinen hallitus on pyrkinyt voimakkaasti lainsäädännöllisellä ohjauspolitiikalla julkisen taloudellisen vallan, poliittisen päätöksentekovallan ja nykyisten kuntien omistusten keskittämiseen kuntalaisia eriarvoistavalla tavalla. Pitkällä aikajänteellä  tämä olisi johtanut suomalaisen monimuotoisen kulttuurisen diversiteetin murenemiseen sekä paikallistalouksien elinkeinojen ja yritystoiminnan edellytysten kuihtumiseen. Euroopan liittovaltiokehitys syventäisi näitä ongelmia tai kansalaistemme oikeuksia. Tämä ei liene perustuslaillinen kuntalaisten perusoikeuksien toteutumisen tie.

Nyt eurovaaleissa perussuomalaiset seisovat edelleen perustuslaillisten oikeuksiemme, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja ns. subsidiariteetin eli päätöksenteon ja -palvelujen läheisyysperiaatteen takana myös uudessa Euroopassa.  Byrokratian, ylisääntelyn ja ylihallinnoinnin EU on nyt nähty.  Haluamme vähemmän – mutta parempaa ja toimivampaa EU:ta.